Prosessidraama: Lemminkäinen ja Kyllikki

Aihe: Parisuhde

Teemat: Luottamuksen rakentuminen, toiselle asetetut vaatimukset, rakkaus

Draamasopimus:

Ohjaaja selittää, että seuraavaksi on tarkoitus tehdä prosessidraamaa. Prosessidraama tarkoittaa sitä, että seurataan jotakin jo olemassa olevaa tarinaa mutta tehdään siitä oma ja lopulta viedään tarinaa yhdessä eteenpäin. Kun menemme draaman maailmaan, toimimme välillä omina itsenämme ja välillä roolissa. Ohjaaja kertoo koko ajan mitä tapahtuu ja antaa ohjeita myös siitä, milloin ollaan roolissa ja milloin ei. Kenenkään ei tarvitse pelätä joutuvansa tekemään mitään, mitä ei tunne mukavaksi. Draamasta voi vetäytyä hetkeksi poiskin, ja silloin voi mennä vaikkapa seinustalle seuraamaan muiden työskentelyä sivusta. Mukaan voi palata heti, kun siltä tuntuu. Jos jossain vaiheessa tulee mitä tahansa kysyttävää, tilanteen saa aina keskeyttää ja kysyä. Prosessidraaman onnistumisen kannalta on tärkeää, että kaikki osallistujat noudattavat ohjeita ja ottavat leikin siinä mielessä vakavasti, että uskaltavat sukeltaa draaman maailmaan. Ohjaaja kysyy, ovatko kaikki halukkaita lähtemään mukaan, ja jos ovat, aloitetaan.

Lämmittelyleikki: Kyllikin ryöstö -hippa

Yksi on hippa, eli Lemminkäinen. Hän yrittää saada kiinni muita (Kyllikit). Aina jonkun kiinni saadessaan Lemminkäinen vie Kyllikin johonkin yhdessä sovittuun paikkaan ”vangiksi”. Vapaina juoksevat Kyllikit voivat pelastaa vangeiksi joutuneet juoksemalla vankilan luo ja huutamalla: ”Kyllikki on vapaa!” Leikki päättyy, kun kaikki Kyllikit on vangittu tai kun osallistujat eivät enää jaksa leikkiä.

Hahmon rakentaminen:

Osallistujille annetaan luettaviksi seuraavat Kalevalan säkeistöt, joissa kuvaillaan ensin Lemminkäisen, sitten Kyllikin olemusta. Luetaan yhteen ääneen ja pyritään löytämään yhteinen rytmi ja sävel.

Lemminkäinen:

Ahti poika Saarelainen,

tuo on lieto Lemmin poika,

kasvoi koissa korkeassa

luona armahan emonsa

laajimman lahen perällä,

Kaukoniemen kainalossa.

Kaloin siinä Kauko kasvoi,

Ahti ahvenin yleni.

Tuli mies mitä parahin,

puhkesi punaverinen,

joka päästänsä pätevi,

kohastansa kelpoavi;

vaan tuli vähän vialle,

tavoiltansa turmiolle:

ain' oli naisissa eläjä,

yli öitä öitsilöissä,

noien impien iloissa,

kassapäien karkeloissa.

Ei ollut sitä tytärtä,

piikoa pyhintäkänä,

kuta hän ei kosketellut,

jonk' ei vieressä venynyt.

Kyllikki:

Kylli oli Saaren neiti,

Saaren neiti, Saaren kukka.

Kasvoi koissa korkeassa,

yleni ylen ehossa,

istuen ison majoilla,

peräpenkin notkumilla.

Kauan kasvoi, kauas kuului:

kaukoa tuli kosijat

neien kuuluhun kotihin,

kaunoisehen kartanohon.

Yksi on impi kaikkinensa

Saaren suuressa su'ussa,

jok' ei suostu sulhasihin,

mielly miehi'in hyvihin:

se oli Kyllikki korea,

Saaren kukka kaunokainen.

Kyllikki, korea neiti,

hänpä tuon sanoiksi virkki:

"Enkä huoli huitukoille,

huitukoille, haitukoille;

mie tahon tasaisen varren

tasaiselle varrelleni,

tahon muo'on muhkeamman

muhke'ille muo'oilleni

sekä kasvon kaunihimman

kaunihille kasvoilleni."

Kun säkeistöt on luettu yhdessä, jakaudutaan kahteen ryhmään. Toiset saavat eläytyä Lemminkäisen olemukseen ja toiset Kyllikin. Tehdään liikkuvat patsaat, jonka periaatteen ohjaaja ensin selittää ja havainnollistaa kaikille ennen kuin ryhmät saavat alkaa suunnitella toimintaa keskenään. Liikkuvassa patsaassa jokainen osallistuja on osa patsasta. Jokainen osallistuja valitsee yhden liikkeen tai liikesarjan, joka konkreettisella tai abstraktilla tavalla kuvaa annettua tehtävää (Lemminkäisen hahmon tai Kyllikin hahmon kuvaaminen) ja joka on toistettavissa. Siihen voi halutessaan liittää myös ääntä. Kun kaikilla patsaan osilla on jokin liikesarja, he alkavat toistaa sitä yhtä aikaa ja yhdessä ryhmässä. Tarkoitus on muodostaa yksi kuva, jossa on kuitenkin useita erilaisia ja eri tavoilla liikkuvia osia. Kun ryhmät ovat valmiit, esitetään toisille oma tuotos.

Tarina jatkuu:

Lemminkäinen ryöstää Kyllikin rekeensä. Aluksi Kyllikki on vastentahtoinen, mutta lopulta Lemminkäinen kesyttää hänet lupaamalla olla hyvä mies Kyllikille. Lemminkäinen vannoo, ettei enää lähde sotaretkille, ja Kyllikki puolestaan vannoo, ettei lähde kylille humputtelemaan.

Improvisoidaan Lemminkäisen ja Kyllikin toisilleen lausumat avioliittovalat parin kanssa. Kun parit ovat valmiita, otetaan lavalle yksi pari esittämään äsken vannomansa valat muille. Lisäksi lavalle pyydetään muutama muu osallistuja; he asettuvat siten, että pari-kolme seisoo Lemminkäisen takana ja pari-kolme Kyllikin takana. Heidän tehtävänään on toimia Lemminkäisen ja Kyllikin ajatusääninä. Kun Lemminkäinen ja Kyllikki lausuvat avioliittovalojaan, ajatusäänet voivat keskeyttää heidät milloin tahansa olkapäähän koskettamalla. Silloin sen, jota kosketaan, täytyy hetkeksi keskeyttää puheensa. Ajatusäänenä toimiva osallistuja saa sanoa ääneen sen, mitä kuvittelee valan vannojan juuri sillä hetkellä ajattelevan. Kun ajatus on lausuttu, ajatusäänenä toimiva osallistuja nostaa pois kätensä, ja vala voi jatkua. Jälleen, kun jollekin ajatusäänenä toimivalle osallistujalle tulee mieleen jokin ajatus, hän voi keskeyttää valan vannojan koskettamalla tätä olkapäähän. Näin jatketaan, kunnes valat on saatu loppuun ja kaikki Lemminkäisen ja Kyllikin päässä liikkuvat ajatukset sanottua.

Tarina jatkuu:

Lemminkäinen ja Kyllikki elävät yhdessä onnellisina, kunnes eräänä päivänä Lemminkäinen lähtee poikien kanssa kalareissulle. Lemminkäinen ei palaa yöksi kotiin, ja Kyllikin alkaa tehdä mieli kylille. Asetutaan rinkiin istumaan. Kerrotaan vuorotellen minä-muodossa, mitä Kyllikki kirjoittaa päiväkirjaansa sinä iltana, kun Lemminkäistä ei kuulu kotiin kalareissulta. Päiväkirjamerkintä alkaa sanoilla ”Rakas päiväkirja”. Jokainen osallistuja saa sanoa niin monta lausetta kuin haluaa. Jos toiminta ei mene itsestään eteenpäin, ohjaaja voi antaa välillä ohjeita, esimerkiksi ”pue sanoiksi Kyllikin päällimmäinen tunne”, ”miksi Kyllikillä on petetty olo”, ”mitä Kyllikki aikoo sanoa Lemminkäiselle, kun tämä palaa kotiin”. Jos päiväkirjamerkintä ei pääty Kyllikin päätökseen lähteä juhlimaan, ohjaaja päättää sen niin.

Tarina syvenee:

Kun Lemminkäinen palaa reissultaan kotiin ja saa kuulla Kyllikin olleen kylillä riekkumassa, hän hurjistuu. Tulee kova riita, jonka päätteeksi pariskunta varaa ajan avioliittoneuvojalle.

Otetaan lavalle kaksi vapaaehtoista, jotka saavat esittää Lemminkäistä ja Kyllikkiä. Loput

osallistujat ovat avioliittoneuvojia, jotka saavat esittää kysymyksiä, joihin Lemminkäinen ja Kyllikki parhaansa mukaan vastailevat. Lopuksi avioliittoneuvojat saavat ehdottaa parhaaksi katsomaansa ratkaisua tilanteeseen, antaa neuvoja ja ohjata pariskuntaa eteenpäin.

Tarina lähenee loppuaan:

Tehdään pareittain mininäytelmät, joissa jollain tavalla tulee esiin se, mitä Lemminkäisen ja Kyllikin liitossa tapahtui aviolittoneuvojalla käynnin jälkeen. Esitetään kohtaukset muille.

Tarinan lopetus:

Jos useimmissa äsken nähdyissä kohtauksissa Lemminkäinen ja Kyllikki jatkavat yhdessä oloa, tehdään pareittain kolme still-kuvaa, jotka ovat poimintoja pariskunnan valokuva-albumista seuraavan kymmenen vuoden ajalta. Esitetään kuvat muille, ja jokaisen kuvan kohdalla toinen kuvassa olija sanoo ääneen lyhyen kuvatekstin, joka kertoo yleisölle, mistä on kyse. Jos useimmissa äsken nähdyissä kohtauksissa Lemminkäinen ja Kyllikki päätyvät eroon, jaetaan jokaiselle osallistujalle kynä ja paperia ja pyydetään heitä eläytymään joko Lemminkäisen tai Kyllikin rooliin ja kirjoittamaan kirje toiselle osapuolelle viiden vuoden kuluttua tapahtuneesta. Luetaan kirjeet ääneen.

Prosessin lopetus:

Istutaan rinkiin ja jutellaan prosessin aikana heränneistä ajatuksista. Pohditaan tarinan henkilöiden toimintaa ja sitä, miten osallistujat tarinan ja sen hahmot kokivat. Keskustellaan myös siitä, miltä prosessidraaman tekeminen tuntui. Lopuksi ohjaaja kiittää kaikkia osallistujia.